Nyt sen sitten päätin tehdä alottaa blogin kirjottamisen 

 

Olen äiti, avovaimo ja sairaanhoitaja. Meidän perhe on uusperhe, on minun lapset ja avomiehen ja minun yhteiset lapset. Vanhin lapsi on jo kahdeksannella luokalla 14-v. ja pienin päivänsäde 3-v. erityislapsi. Niin ja onhan meillä pikkukissa viiru.

Meillä alkaa nyt oleen syyslomat koulusta ja hoidosta ohitse huomenna taas arkinen aherrus koululaisilla alkaa, pikkutytöt menee vasta tiistaina hoitoon. Itsellä, kun on vasta yöksi meno töihin huomenna. Avomies ja pikkutytöt ovat olleet jo viikon mummolassa pohjoisessa kova ikävä on jo. Poikakin tulee isältään illalla. No illalla on taas meilläkin säpinää, kun koko pesue on koossa 

Vähän tarinaa meidän 3-v. tytöstä, oma elämä sai kovan kolauksen syyskuun alussa kun lääkäri sanoi, että tyttö on jollain tapaa kehitysvammainen, puheen kehitys ei ole ikätason mukaista 

Äidin oma ihana kiharapää ei olekkaan terve, aina niin aurinkoinen pikuutyttö, perheen päivänsäde joka välillä uhmaa niin isää kuin äitiä tekosillaan. 

Monta unetonta yötä on ollut. On tullut mietittyä, olenko tehnyt raskausaikana jotain väärin, menikö synnytyksessä jokin vikaan???  Pikkuhiljaa on vain sopeuduttava uuteen erilaiseen, mutta kuitenkin samanlaiseen elämään, kuin ennen diagnoosia.

Mutta eiköhän tässä ole ensimmäiselle blogi kirjoitukselle tekstiä, täytyy palata taas kotiaskareiden pariin